Taitava kaunotar

Niin, sellainen meidän Ruutista on talven aikana kasvanut. Kaksi sertiä on plakkarissa, joten eiköhän neidistä leivota muotovalio tämän kesän aikana. Ensimmäistä nomestarttiakin suunnitellaan jo melko vakavasti, vaikka taidoissa varmasti vielä pientä viilaamista onkin. Muiden lajien treenaaminen on kyllä jäänyt olemattoman vähiin. Tokoliikkeistä Ruuti ei osaa ensimmäistäkään, eikä verijälkeäkään ole neidille vielä tullut vedettyä. No, onneksi noita lajeja ehtii aloitella vanhemmallakin iällä, jos ja kun ohjaajilla intoa riittää.

Eckerö KV 2011

Ahvenanmaalle asti suuntautui viime viikonloppuinen näyttelymatkamme, kun ajattelimme optimistisesti siellä olevan mukana vain vähän tollereita. Punaturkkeja oli kuitenkin ilmoitettu mukaan peräti kaksikymmentä, ja tuomari Nicola Ruigrok ei jakanut juuri muuta kuin punaisia nauhoja. Ruuti voitti kahden osallistujan käyttöluokan ja sai ERI SA:n mukavalla arvostelulla. Paras narttu -kehässä oli mukana yhdeksän koiraa, ja siellä ei enää sijoitusta herunut. Ruuti kisasi pian rotukehän jälkeen myös junior handlerin SM-osakilpailussa Emilian kanssa ja jaksoi esiintyä hyvin sielläkin, niin että parivaljakko sijoittui sarjassaan neljänneksi. Tässä vielä Ruutin arvostelu:

"Excl. overall type. Good head with alert expression. Good reach of neck. Very good body condition. Well developed hingquarters. Well let down hocles. Good sound movement."

Tollershow 2011

Emilia esitti Ruutin Salossa järjestetyn Tollershown junnunarttujen sarjassa ja sai tuomari Arja Koskelolta tällaisen arvostelun:

"Erinomainen tyyppi. Kaunis, oikean mallinen pää & hyvä ilme. Erinomainen kaula & lyhyt suora selkä. Hyvin kehittynyt eturinta. Kaunis leveä reisi. Upea punainen väri. Erinomaiset, terveet liikkeet. Rungon tulee vielä syvetä & karvan kasvaa & tuuheta. Kertakaikkisen kauniisti & ammattimaisesti esitetty."

Eipä tarvitse enää meidän perheessä miettiä kuka esittää koirat näyttelyissä, sen verran tyylikkäästi Emilia hoitaa homman. Ruutin ongelmana kehässä oli hieman laiskan ja flegmaattisen näköinen liikkuminen, iloisemmalla ilmeellä olisi ehkä sertikin ollut saavutettavissa. Nyt täytyy opetella siis nostattamaan kierroksia ennen liikkeelle lähtöjä. Tulos oli tänään JUN ERI, JUK2.

Taipumisesta tarkemmin

Kirjoitanpa eilisestä taipparistamme muutaman sanan nyt kun tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa. Starttasimme aamuryhmässä kokeen kolmantena koirakkona, joten kovin pitkään emme vuoroamme joutuneet odottelemaan. Ruuti on tähän asti ollut hyvin hiljainen koira, mutta taippareiden odotuspaikalla senkin pään sisältä löytyi piippari. Ehkä odotuspaikalle kuuluneet laukaukset ja ensimmäistä kertaa koettu aidon koetilanteen ilmapiiri saivat kierrokset nousemaan. Lähdettyämme vuorollamme odotuspaikalta kohti rantaa Ruuti kuitenkin kokosi itsensä, hiljeni ja käveli melko nätisti hihnassa vierelläni. Vesitehtävän ranta oli matala ja vedessä oli aika paljon kasvillisuutta, joka muodostuikin pidemmän vesinoudon aikana joillekin koirille ylipääsemättömän hankalaksi. Useammalle koiralle kauimmainen lokkiheitto uusittiin, mikä on ilmeisesti sääntöjen mukaan sallittua. Ruuti haki molemmat lokit ilman ongelmia, joskin pudotti ne rantaviivalle nousematta kuivalle maalle lokki suussaan. Hakuruudussa tuomari antoi minun lähettää koiran hakuun, vaikka ampuja ja heittäjä olivat vielä kävelemässä pois ruudusta. Olisi ehkä kannattanut odottaa hetki, koska ruudussa kävelevät ihmiset hieman sekoittivat Ruutin ensimmäistä noutoa. Se lähti kohti heittovarista, kääntyi sitten kesken matkan kohti käveleviä toimitsijoita mutta jatkoi onneksi pian alkuperäiseen suuntaan. Hakualueella oli täysin tyyni keli, joten koirat eivät saaneet tuulesta apua vainun käyttöön. Ruutikin pyörähti heittovariksella pienen lenkin, löysi sen sitten ja jäi hetkeksi haistelemaan. Ylösoton jälkeen se lähti palauttamaan hyvin, mutta pudotti sitten variksen ja jouduin kehottamaan sitä uuteen ylösottoon. Sain vaakun käteeni, ja sen jälkeen ruudusta tuli hyvällä vauhdilla vielä kolme varista lisää, jonka jälkeen sain luvan kytkeä koiran. Kauimmainenkin lintu taisi löytyä, koska sitä hakiessaan Ruuti oli jonkin aikaa pois näkyvistäni ja variksen jalassa oli kreppinauhan pätkä. Myös toisen variksen Ruuti pudotti hetkeksi noin kymmen metriä ennen minua, mutta kaksi viimestä tuli kerralla käteen asti. Pääsimme pienistä kauneusvirheistä huolimatta jäljelle, joka olikin sitten tähän astisista pupujäljistämme erikoisin suoritus. Yritin rauhoittaa Ruutin alkumakauksella, mutta luvan saatuaan se säntäsi metsään kuin raketti kadottaen jäljen saman tien. Koira alkoi tehdä rytinästä päätellen hakua laajoilla kaarroksilla ja pääsi lopulta taas jäljelle. Toimitsija kertoi jälkikäteen, että Ruuti oli tullut kaadon lähelle kuono ilmassa kovalla vauhdilla, juossut noin 15 metriä kanista ohi, kääntynyt sitten takaisinpäin ja kanin kohdalla haistanut hienosti sen ja napannut suuhunsa. Vatsanpohjassani kieltämättä tuntui pientä kipristelyä tämän kaahaamisen aikana, mutta loppu oli onnellinen.

Kaiken kaikkiaan taippareista jäi hyvä fiilis, tuli oikein sellainen ylpeä tunne että tollerin kanssa ei ole mikään häpeä olla rodunomaisissa kokeissa. Asenneilmasto alkaa varmaankin pikkuhiljaa muuttumaan, kun punaturkit ovat alkaneet napsimaan tuloksia nomen ylemmistäkin luokista. En ainakaan kuullut näissä kokeissa yhtään aliarvioivaa kommenttia tai naureskelua rotuamme kohtaan.

Mutta ennen kuin ylpistyn liikaa, tunnustan että olen huolehtinut Ruutin perustottelevaisuuskoulutuksesta aivan häpeällisen huonosti. Koira ei osaa ottaa perusasentoa kunnolla, ja palautukset riistalla ovat ruokottoman näköisiä. Nyt lähdemme nöyrästi peruskoulun penkille ja näytämme taitomme alokasluokan nomekokeissa ehkä vasta vuoden kuluttua Jämsän Tollerinomessa.

Ehdotonta kärkisakkia

Otsikko on lainattu Ruutin velipojan Nuutin emännän kommentista kokeen jälkeen, hän kun näki kaikkien koirien suoritukset Jämsässä tänään 13.8. Mäntän seudun nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa. Kirjoittelen kokeen kulusta lisää myöhemmin ja yritän ehkä jokusen kuvankin tänne liittää, mutta tässä tuomari Paavo Oksalan koeselostus:

"1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Miellyttäväkäytöksinen nuori koira
2.Uimahalu: Syöksyy veteen uiden hyvin
3.Hakuinto: Hakee tehokkaalla ja nopealla vauhdilla kattaen alueen kokonaan, tuoden riistat ohjaajalle
4.Noutohalu: Vedestä ok, myös maalla hyvä
5.Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista
6.Palauttaminen: Palauttaa lokit ohjaajalle, maalla saisi olla hieman paremmat palautukset
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Koiralla on vahva itseluottamus, suoriutuen tehtävistä helposti
9.Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa
10.Yleisvaikutelma: Aloittaa päivän hyvällä vesityöllä, tehokkuus tulee myös hakutehtävässä hyvin esille. Myös kani tulee ohjaajalle käteen. Koiralla on täten erittäin hyvät taipumukset."

TULOS: HYVÄKSYTTY = NOU1

Kohti taippareita

Tänään lähti ilmoittautuminen taipumuskokeeseen, vaikka vieraiden varisten noudoissa on edelleen toivomisen varaa. Ohessa muutama Tanja Ukkosen ottama kuva viime viikon taipparitreeneistämme. Kaikki kuvat ©Pet-Web.fi .

Kesän kynnyksellä

Eipä ole Ruutinkaan blogia turhan ahkerasti päivitetty, joten paikallaan lienee pieni katsaus tämänhetkisiin kuulumisiin taipparitreenien näkökulmasta.

Valitettavasti Ruutinkin kohdalla on osoittautunut todeksi se seikka, että varikset eivät ole maailman mukavimpien noutoesineiden listan kärkipäässä. Ahkeran treenaamisen tuloksena neiti on kuitenkin alkanut tuomaan vaakut ohjaajan käteen, mutta esimerkiksi eilisissä riistatreeneissä "vieraat" varikset olivat vielä liian kova juttu itsenäisesti hakuruudusta poimittaviksi. Kun Maija meni riistoille vähän kannustamaan, nosti Ruuti linnut ylös ja toi isännälle. Pienestä on siis homma kiinni, mutta näillä näytöillä ei vielä kannata taippari-ilmoa lähettää.

Toinen ongelmakohtamme on ollut uintitekniikka, tai oikeammin sen täydellinen puuttuminen. Ruuti nimittäin on katsonut paremmaksi käyttää uidessaan ainoastaan etujalkojaan ja lepuuttaa takajalkoja vesityön rasituksilta. Eteneminen onnistuu ilman noutoesinettä tälläkin tekniikalla jotenkin, mutta iso dami suussa tekee hommasta suorastaan surkuhupaisan näköistä pärskintää. Eilen asia korjaantui ainakin piirun verran parempaan suuntaan, kun Ruuti suoritti onnistuneen vesinoudon ensin isolla damilla ja sitten vielä sorsalla.

Pupujälkeä Ruuti on kokeillut lyhyillä matkoilla pari kertaa, ja eilen teimme kanilla muistinoudon joka päättyi vauhdikkaaseen palautukseen hyvällä otteella, joskin ylösottoa kanilla neiti mietiskeli hetken aikaa. Kokonaisuutena olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että vielä ennen järvien jäätymistä pääsemme taippareissakin starttaamaan.