Ahvenanmaalle asti suuntautui viime viikonloppuinen näyttelymatkamme, kun ajattelimme optimistisesti siellä olevan mukana vain vähän tollereita. Punaturkkeja oli kuitenkin ilmoitettu mukaan peräti kaksikymmentä, ja tuomari Nicola Ruigrok ei jakanut juuri muuta kuin punaisia nauhoja. Ruuti voitti kahden osallistujan käyttöluokan ja sai ERI SA:n mukavalla arvostelulla. Paras narttu -kehässä oli mukana yhdeksän koiraa, ja siellä ei enää sijoitusta herunut. Ruuti kisasi pian rotukehän jälkeen myös junior handlerin SM-osakilpailussa Emilian kanssa ja jaksoi esiintyä hyvin sielläkin, niin että parivaljakko sijoittui sarjassaan neljänneksi. Tässä vielä Ruutin arvostelu:
"Excl. overall type. Good head with alert expression. Good reach of neck. Very good body condition. Well developed hingquarters. Well let down hocles. Good sound movement."
tiistai 27. syyskuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Tollershow 2011
Emilia esitti Ruutin Salossa järjestetyn Tollershown junnunarttujen sarjassa ja sai tuomari Arja Koskelolta tällaisen arvostelun:
"Erinomainen tyyppi. Kaunis, oikean mallinen pää & hyvä ilme. Erinomainen kaula & lyhyt suora selkä. Hyvin kehittynyt eturinta. Kaunis leveä reisi. Upea punainen väri. Erinomaiset, terveet liikkeet. Rungon tulee vielä syvetä & karvan kasvaa & tuuheta. Kertakaikkisen kauniisti & ammattimaisesti esitetty."
Eipä tarvitse enää meidän perheessä miettiä kuka esittää koirat näyttelyissä, sen verran tyylikkäästi Emilia hoitaa homman. Ruutin ongelmana kehässä oli hieman laiskan ja flegmaattisen näköinen liikkuminen, iloisemmalla ilmeellä olisi ehkä sertikin ollut saavutettavissa. Nyt täytyy opetella siis nostattamaan kierroksia ennen liikkeelle lähtöjä. Tulos oli tänään JUN ERI, JUK2.
"Erinomainen tyyppi. Kaunis, oikean mallinen pää & hyvä ilme. Erinomainen kaula & lyhyt suora selkä. Hyvin kehittynyt eturinta. Kaunis leveä reisi. Upea punainen väri. Erinomaiset, terveet liikkeet. Rungon tulee vielä syvetä & karvan kasvaa & tuuheta. Kertakaikkisen kauniisti & ammattimaisesti esitetty."
Eipä tarvitse enää meidän perheessä miettiä kuka esittää koirat näyttelyissä, sen verran tyylikkäästi Emilia hoitaa homman. Ruutin ongelmana kehässä oli hieman laiskan ja flegmaattisen näköinen liikkuminen, iloisemmalla ilmeellä olisi ehkä sertikin ollut saavutettavissa. Nyt täytyy opetella siis nostattamaan kierroksia ennen liikkeelle lähtöjä. Tulos oli tänään JUN ERI, JUK2.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Taipumisesta tarkemmin
Kirjoitanpa eilisestä taipparistamme muutaman sanan nyt kun tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa. Starttasimme aamuryhmässä kokeen kolmantena koirakkona, joten kovin pitkään emme vuoroamme joutuneet odottelemaan. Ruuti on tähän asti ollut hyvin hiljainen koira, mutta taippareiden odotuspaikalla senkin pään sisältä löytyi piippari. Ehkä odotuspaikalle kuuluneet laukaukset ja ensimmäistä kertaa koettu aidon koetilanteen ilmapiiri saivat kierrokset nousemaan. Lähdettyämme vuorollamme odotuspaikalta kohti rantaa Ruuti kuitenkin kokosi itsensä, hiljeni ja käveli melko nätisti hihnassa vierelläni. Vesitehtävän ranta oli matala ja vedessä oli aika paljon kasvillisuutta, joka muodostuikin pidemmän vesinoudon aikana joillekin koirille ylipääsemättömän hankalaksi. Useammalle koiralle kauimmainen lokkiheitto uusittiin, mikä on ilmeisesti sääntöjen mukaan sallittua. Ruuti haki molemmat lokit ilman ongelmia, joskin pudotti ne rantaviivalle nousematta kuivalle maalle lokki suussaan. Hakuruudussa tuomari antoi minun lähettää koiran hakuun, vaikka ampuja ja heittäjä olivat vielä kävelemässä pois ruudusta. Olisi ehkä kannattanut odottaa hetki, koska ruudussa kävelevät ihmiset hieman sekoittivat Ruutin ensimmäistä noutoa. Se lähti kohti heittovarista, kääntyi sitten kesken matkan kohti käveleviä toimitsijoita mutta jatkoi onneksi pian alkuperäiseen suuntaan. Hakualueella oli täysin tyyni keli, joten koirat eivät saaneet tuulesta apua vainun käyttöön. Ruutikin pyörähti heittovariksella pienen lenkin, löysi sen sitten ja jäi hetkeksi haistelemaan. Ylösoton jälkeen se lähti palauttamaan hyvin, mutta pudotti sitten variksen ja jouduin kehottamaan sitä uuteen ylösottoon. Sain vaakun käteeni, ja sen jälkeen ruudusta tuli hyvällä vauhdilla vielä kolme varista lisää, jonka jälkeen sain luvan kytkeä koiran. Kauimmainenkin lintu taisi löytyä, koska sitä hakiessaan Ruuti oli jonkin aikaa pois näkyvistäni ja variksen jalassa oli kreppinauhan pätkä. Myös toisen variksen Ruuti pudotti hetkeksi noin kymmen metriä ennen minua, mutta kaksi viimestä tuli kerralla käteen asti. Pääsimme pienistä kauneusvirheistä huolimatta jäljelle, joka olikin sitten tähän astisista pupujäljistämme erikoisin suoritus. Yritin rauhoittaa Ruutin alkumakauksella, mutta luvan saatuaan se säntäsi metsään kuin raketti kadottaen jäljen saman tien. Koira alkoi tehdä rytinästä päätellen hakua laajoilla kaarroksilla ja pääsi lopulta taas jäljelle. Toimitsija kertoi jälkikäteen, että Ruuti oli tullut kaadon lähelle kuono ilmassa kovalla vauhdilla, juossut noin 15 metriä kanista ohi, kääntynyt sitten takaisinpäin ja kanin kohdalla haistanut hienosti sen ja napannut suuhunsa. Vatsanpohjassani kieltämättä tuntui pientä kipristelyä tämän kaahaamisen aikana, mutta loppu oli onnellinen.
Kaiken kaikkiaan taippareista jäi hyvä fiilis, tuli oikein sellainen ylpeä tunne että tollerin kanssa ei ole mikään häpeä olla rodunomaisissa kokeissa. Asenneilmasto alkaa varmaankin pikkuhiljaa muuttumaan, kun punaturkit ovat alkaneet napsimaan tuloksia nomen ylemmistäkin luokista. En ainakaan kuullut näissä kokeissa yhtään aliarvioivaa kommenttia tai naureskelua rotuamme kohtaan.
Mutta ennen kuin ylpistyn liikaa, tunnustan että olen huolehtinut Ruutin perustottelevaisuuskoulutuksesta aivan häpeällisen huonosti. Koira ei osaa ottaa perusasentoa kunnolla, ja palautukset riistalla ovat ruokottoman näköisiä. Nyt lähdemme nöyrästi peruskoulun penkille ja näytämme taitomme alokasluokan nomekokeissa ehkä vasta vuoden kuluttua Jämsän Tollerinomessa.
Kaiken kaikkiaan taippareista jäi hyvä fiilis, tuli oikein sellainen ylpeä tunne että tollerin kanssa ei ole mikään häpeä olla rodunomaisissa kokeissa. Asenneilmasto alkaa varmaankin pikkuhiljaa muuttumaan, kun punaturkit ovat alkaneet napsimaan tuloksia nomen ylemmistäkin luokista. En ainakaan kuullut näissä kokeissa yhtään aliarvioivaa kommenttia tai naureskelua rotuamme kohtaan.
Mutta ennen kuin ylpistyn liikaa, tunnustan että olen huolehtinut Ruutin perustottelevaisuuskoulutuksesta aivan häpeällisen huonosti. Koira ei osaa ottaa perusasentoa kunnolla, ja palautukset riistalla ovat ruokottoman näköisiä. Nyt lähdemme nöyrästi peruskoulun penkille ja näytämme taitomme alokasluokan nomekokeissa ehkä vasta vuoden kuluttua Jämsän Tollerinomessa.
lauantai 13. elokuuta 2011
Ehdotonta kärkisakkia
Otsikko on lainattu Ruutin velipojan Nuutin emännän kommentista kokeen jälkeen, hän kun näki kaikkien koirien suoritukset Jämsässä tänään 13.8. Mäntän seudun nuuskujen järjestämässä taipumuskokeessa. Kirjoittelen kokeen kulusta lisää myöhemmin ja yritän ehkä jokusen kuvankin tänne liittää, mutta tässä tuomari Paavo Oksalan koeselostus:
"1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Miellyttäväkäytöksinen nuori koira
2.Uimahalu: Syöksyy veteen uiden hyvin
3.Hakuinto: Hakee tehokkaalla ja nopealla vauhdilla kattaen alueen kokonaan, tuoden riistat ohjaajalle
4.Noutohalu: Vedestä ok, myös maalla hyvä
5.Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista
6.Palauttaminen: Palauttaa lokit ohjaajalle, maalla saisi olla hieman paremmat palautukset
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Koiralla on vahva itseluottamus, suoriutuen tehtävistä helposti
9.Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa
10.Yleisvaikutelma: Aloittaa päivän hyvällä vesityöllä, tehokkuus tulee myös hakutehtävässä hyvin esille. Myös kani tulee ohjaajalle käteen. Koiralla on täten erittäin hyvät taipumukset."
TULOS: HYVÄKSYTTY = NOU1
"1.Sosiaalinen käyttäytyminen: Miellyttäväkäytöksinen nuori koira
2.Uimahalu: Syöksyy veteen uiden hyvin
3.Hakuinto: Hakee tehokkaalla ja nopealla vauhdilla kattaen alueen kokonaan, tuoden riistat ohjaajalle
4.Noutohalu: Vedestä ok, myös maalla hyvä
5.Nouto-ote: Hyvät otteet kaikista riistoista
6.Palauttaminen: Palauttaa lokit ohjaajalle, maalla saisi olla hieman paremmat palautukset
7.Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
8.Itseluottamus ja aloitekyky: Koiralla on vahva itseluottamus, suoriutuen tehtävistä helposti
9.Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa
10.Yleisvaikutelma: Aloittaa päivän hyvällä vesityöllä, tehokkuus tulee myös hakutehtävässä hyvin esille. Myös kani tulee ohjaajalle käteen. Koiralla on täten erittäin hyvät taipumukset."
TULOS: HYVÄKSYTTY = NOU1
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Kohti taippareita
torstai 2. kesäkuuta 2011
Kesän kynnyksellä
Eipä ole Ruutinkaan blogia turhan ahkerasti päivitetty, joten paikallaan lienee pieni katsaus tämänhetkisiin kuulumisiin taipparitreenien näkökulmasta.
Valitettavasti Ruutinkin kohdalla on osoittautunut todeksi se seikka, että varikset eivät ole maailman mukavimpien noutoesineiden listan kärkipäässä. Ahkeran treenaamisen tuloksena neiti on kuitenkin alkanut tuomaan vaakut ohjaajan käteen, mutta esimerkiksi eilisissä riistatreeneissä "vieraat" varikset olivat vielä liian kova juttu itsenäisesti hakuruudusta poimittaviksi. Kun Maija meni riistoille vähän kannustamaan, nosti Ruuti linnut ylös ja toi isännälle. Pienestä on siis homma kiinni, mutta näillä näytöillä ei vielä kannata taippari-ilmoa lähettää.
Toinen ongelmakohtamme on ollut uintitekniikka, tai oikeammin sen täydellinen puuttuminen. Ruuti nimittäin on katsonut paremmaksi käyttää uidessaan ainoastaan etujalkojaan ja lepuuttaa takajalkoja vesityön rasituksilta. Eteneminen onnistuu ilman noutoesinettä tälläkin tekniikalla jotenkin, mutta iso dami suussa tekee hommasta suorastaan surkuhupaisan näköistä pärskintää. Eilen asia korjaantui ainakin piirun verran parempaan suuntaan, kun Ruuti suoritti onnistuneen vesinoudon ensin isolla damilla ja sitten vielä sorsalla.
Pupujälkeä Ruuti on kokeillut lyhyillä matkoilla pari kertaa, ja eilen teimme kanilla muistinoudon joka päättyi vauhdikkaaseen palautukseen hyvällä otteella, joskin ylösottoa kanilla neiti mietiskeli hetken aikaa. Kokonaisuutena olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että vielä ennen järvien jäätymistä pääsemme taippareissakin starttaamaan.
Valitettavasti Ruutinkin kohdalla on osoittautunut todeksi se seikka, että varikset eivät ole maailman mukavimpien noutoesineiden listan kärkipäässä. Ahkeran treenaamisen tuloksena neiti on kuitenkin alkanut tuomaan vaakut ohjaajan käteen, mutta esimerkiksi eilisissä riistatreeneissä "vieraat" varikset olivat vielä liian kova juttu itsenäisesti hakuruudusta poimittaviksi. Kun Maija meni riistoille vähän kannustamaan, nosti Ruuti linnut ylös ja toi isännälle. Pienestä on siis homma kiinni, mutta näillä näytöillä ei vielä kannata taippari-ilmoa lähettää.
Toinen ongelmakohtamme on ollut uintitekniikka, tai oikeammin sen täydellinen puuttuminen. Ruuti nimittäin on katsonut paremmaksi käyttää uidessaan ainoastaan etujalkojaan ja lepuuttaa takajalkoja vesityön rasituksilta. Eteneminen onnistuu ilman noutoesinettä tälläkin tekniikalla jotenkin, mutta iso dami suussa tekee hommasta suorastaan surkuhupaisan näköistä pärskintää. Eilen asia korjaantui ainakin piirun verran parempaan suuntaan, kun Ruuti suoritti onnistuneen vesinoudon ensin isolla damilla ja sitten vielä sorsalla.
Pupujälkeä Ruuti on kokeillut lyhyillä matkoilla pari kertaa, ja eilen teimme kanilla muistinoudon joka päättyi vauhdikkaaseen palautukseen hyvällä otteella, joskin ylösottoa kanilla neiti mietiskeli hetken aikaa. Kokonaisuutena olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että vielä ennen järvien jäätymistä pääsemme taippareissakin starttaamaan.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Kaunottaren kevätretki
Siipiveikon porukan kimppatreenit pidettiin tänään Valkeakoskella, ja talon omien koirien lisäksi mukana olivat Rilla, Nessa, Kingi ja Samu. Ruutikin pääsi mukaan isäntänsä ohjaamana. Aloitimme Ruutin kanssa siirtymällä muun ryhmän luota toiselle puolelle peltoa, jossa istutin Ruutin vierelleni ja Sanna heitteli meille häiriöksi markkeerauksia. Ruuti pysyi hyvin paikallaan, ja välillä annoin sen noutaa palkaksi taakse jättämämme muistidamin. Kun Sanna lopulta siirtyi aivan viereemme ja pudotteli dameja lähietäisyydelle, ei Ruutin pokka enää pitänyt, vaan jouduin korjaamaan sitä useita kertoja. Kokonaisuutena olen paikallaoloon kuitenkin tyytyväinen, toki harjoitusta se vielä vaatii runsaasti.
Lopputreenien ajan ihmettelimme sitten muiden treenaamista hieman lähempänä. Tämä oli Ruutin ensimmäinen kerta yhteisharjoituksissa, ja muiden koirien touhun seuraaminen aiheutti selvästi levottomuutta. Tulevaisuuden ohjelmassa siis on kimppatreenien katselua aina kun mahdollista.
Onneksi Anna ja Ville eivät tuominneet meitä täysin toivottomaksi parivaljakoksi, joten jatkamme harjoituksia. Ruutin kaunis ulkomuoto herätti myös ihastusta, ja totesipa rotuun tutustumassa ollut pariskunta Ruutin olevan erityisen rauhallinen muihin tollereihin verrattuna :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Punalakki harmaanuttu
Kuten kuvista näkyy, on Ruuti hieman kasvanut edellisen blogipäivityksen jälkeen. Energiaa ja vauhtia neidillä riittää vaikka muille jakaa, mutta toisaalta rauhoittuminenkin onnistuu tarvittaessa. Ruuti aloitti ensimmäiset juoksunsa eilen, joten nyt saamme olla tarkkana ettei Otto pääse tekemään liian läheistä tuttavuutta tyttösemme kanssa lähiaikoina.
Noutoharjoituksia olemme tehneet varsin maltillisesti, mutta perusnouto damilla sujuu vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Eilen sulattelimme pitkästä aikaa variksen pakastimesta, ja tänään Ruuti kantoi sitä hienosti suussaan palauttaen sen sitten suoraan Johannan käteen. Itsenäisyyttä ja ohjaajasta irtautumista on nyt alettava harjoittelemaan tosissaan, koska Ruutin "ongelmana" tuntuu olevan liiankin tiivis ohjaajan läheisyydessä pysytteleminen.
Mennyt vuosi meni Ruutin osalta nopeasti toisiimme tutustuessa ja perusasioita opetellessa. Virallisiin näyttelyihin emme vielä uskaltautuneet, mutta match-show -kehässä pyörähdimme ja Ruuti käyttäytyi siellä aivan mallikelpoisesti. Loppuvuonna iskenyt kennelyskä on toistaiseksi ainoa terveydellinen ongelma, minkä olemme joutuneet kohtaamaan.
Kuluvan vuoden suunnitelmissa olemme Ruutin osalle kaavailleet noutoharjoittelun tehostamista niin, että saisimme taipumuskokeet suoritettua kesän aikana. Tottelevaisuusharjoituksia on myös tarkoitus jatkaa, ehkä kokeisiinkin ilmoittaudumme jos siltä tuntuu. Sopivaa näyttelyä täytyy Ruutin ensiesiintymistä varten alkaa myös katselemaan, ja kun lumet keväällä sulavat täytyy varmaan mejäilyäkin päästä kokeilemaan. Turhia paineita ei kuitenkaan ole syytä nuoren koiran kanssa ottaa, vaan tehdä omaan tahtiin sitä mikä hyvältä tuntuu. Oikein tyytyväisiä olemme yhteiselämään tehopakkauksemme kanssa jo nyt, mahdolliset tulevaisuuden meriitit ovat sitten vain koristeita kakun päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


