Näytetään tekstit, joissa on tunniste nome. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nome. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. toukokuuta 2012

Linjat kunnossa

Kävimme eilen Ruutin kanssa Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen kimppatreeneissä, missä aiheena oli ohjaus. Olin Ruutin kanssa ryhmässä missä lisäksemme oli yksi kultsu sekä kaksi labbista. Koirille tehtiin ensin kaksi muistipaikkaa pellon kulmiin, ja niistä otettiin muutama dami ylös ohjaajan valitsemalta etäisyydeltä. Ruuti selvitti tehtävät hienosti. Seuraavaksi käytiin pienen lammen rannassa, jossa koirille heitettiin markkeeraus lammen vastarannalle. Ruuti ei saanut vainua rantamutaan uponneesta damista ja joutui haeskelemaan sitä hetken. Palauttamaan se meinasi ensin lähteä metsän kautta, mutta sain sen karjaisemalla ja pillittämällä tulemaan takaisin veden yli. Luovutus ei tullut käteen asti, vaan dami putosi rantaan ravistelun ajaksi. Seuraavaksi samaan paikkaan jätettiin damit, ja koirat lähetettiin linjalla lammen yli. Tein ensimmäisen lähetyksen aivan rannasta, ja Ruuti eteni hienosti vastarannalle. Palautukseen Ruuti olisi taas lähtenyt rannan kautta, mutta karjaisu ja pillitys tehosi ja neiti ui nätisti takaisin. Nyt luovutuskin tuli käteen asti. Lähetin Ruutin vielä kerran, nyt hieman kauempaa rantaviivasta. Suora linja jatkui myös veteen, ja nyt palautus ja luovutuskin toimivat hienosti. Lopuksi otimme vielä molemmista pellon kulmista damit ylös pitkillä linjoilla, eikä Ruutilla ollut mitään vaikeuksia. Pientä vinkumista Ruuti piti välillä vuoroa odotellessamme, mutta varsinaisesta piippauksesta ei mielestäni voi puhua. Kouluttajana toiminut Aaltosen Tuijakin kehui Ruutia taitavaksi ja hiljaiseksi tolleriksi, mistä jäi itselleni oikein hyvä mieli.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kesän kynnyksellä

Eipä ole Ruutinkaan blogia turhan ahkerasti päivitetty, joten paikallaan lienee pieni katsaus tämänhetkisiin kuulumisiin taipparitreenien näkökulmasta.

Valitettavasti Ruutinkin kohdalla on osoittautunut todeksi se seikka, että varikset eivät ole maailman mukavimpien noutoesineiden listan kärkipäässä. Ahkeran treenaamisen tuloksena neiti on kuitenkin alkanut tuomaan vaakut ohjaajan käteen, mutta esimerkiksi eilisissä riistatreeneissä "vieraat" varikset olivat vielä liian kova juttu itsenäisesti hakuruudusta poimittaviksi. Kun Maija meni riistoille vähän kannustamaan, nosti Ruuti linnut ylös ja toi isännälle. Pienestä on siis homma kiinni, mutta näillä näytöillä ei vielä kannata taippari-ilmoa lähettää.

Toinen ongelmakohtamme on ollut uintitekniikka, tai oikeammin sen täydellinen puuttuminen. Ruuti nimittäin on katsonut paremmaksi käyttää uidessaan ainoastaan etujalkojaan ja lepuuttaa takajalkoja vesityön rasituksilta. Eteneminen onnistuu ilman noutoesinettä tälläkin tekniikalla jotenkin, mutta iso dami suussa tekee hommasta suorastaan surkuhupaisan näköistä pärskintää. Eilen asia korjaantui ainakin piirun verran parempaan suuntaan, kun Ruuti suoritti onnistuneen vesinoudon ensin isolla damilla ja sitten vielä sorsalla.

Pupujälkeä Ruuti on kokeillut lyhyillä matkoilla pari kertaa, ja eilen teimme kanilla muistinoudon joka päättyi vauhdikkaaseen palautukseen hyvällä otteella, joskin ylösottoa kanilla neiti mietiskeli hetken aikaa. Kokonaisuutena olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että vielä ennen järvien jäätymistä pääsemme taippareissakin starttaamaan.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kaunottaren kevätretki


Siipiveikon porukan kimppatreenit pidettiin tänään Valkeakoskella, ja talon omien koirien lisäksi mukana olivat Rilla, Nessa, Kingi ja Samu. Ruutikin pääsi mukaan isäntänsä ohjaamana. Aloitimme Ruutin kanssa siirtymällä muun ryhmän luota toiselle puolelle peltoa, jossa istutin Ruutin vierelleni ja Sanna heitteli meille häiriöksi markkeerauksia. Ruuti pysyi hyvin paikallaan, ja välillä annoin sen noutaa palkaksi taakse jättämämme muistidamin. Kun Sanna lopulta siirtyi aivan viereemme ja pudotteli dameja lähietäisyydelle, ei Ruutin pokka enää pitänyt, vaan jouduin korjaamaan sitä useita kertoja. Kokonaisuutena olen paikallaoloon kuitenkin tyytyväinen, toki harjoitusta se vielä vaatii runsaasti.

Lopputreenien ajan ihmettelimme sitten muiden treenaamista hieman lähempänä. Tämä oli Ruutin ensimmäinen kerta yhteisharjoituksissa, ja muiden koirien touhun seuraaminen aiheutti selvästi levottomuutta. Tulevaisuuden ohjelmassa siis on kimppatreenien katselua aina kun mahdollista.

Onneksi Anna ja Ville eivät tuominneet meitä täysin toivottomaksi parivaljakoksi, joten jatkamme harjoituksia. Ruutin kaunis ulkomuoto herätti myös ihastusta, ja totesipa rotuun tutustumassa ollut pariskunta Ruutin olevan erityisen rauhallinen muihin tollereihin verrattuna :)