Kesän kynnyksellä

Eipä ole Ruutinkaan blogia turhan ahkerasti päivitetty, joten paikallaan lienee pieni katsaus tämänhetkisiin kuulumisiin taipparitreenien näkökulmasta.

Valitettavasti Ruutinkin kohdalla on osoittautunut todeksi se seikka, että varikset eivät ole maailman mukavimpien noutoesineiden listan kärkipäässä. Ahkeran treenaamisen tuloksena neiti on kuitenkin alkanut tuomaan vaakut ohjaajan käteen, mutta esimerkiksi eilisissä riistatreeneissä "vieraat" varikset olivat vielä liian kova juttu itsenäisesti hakuruudusta poimittaviksi. Kun Maija meni riistoille vähän kannustamaan, nosti Ruuti linnut ylös ja toi isännälle. Pienestä on siis homma kiinni, mutta näillä näytöillä ei vielä kannata taippari-ilmoa lähettää.

Toinen ongelmakohtamme on ollut uintitekniikka, tai oikeammin sen täydellinen puuttuminen. Ruuti nimittäin on katsonut paremmaksi käyttää uidessaan ainoastaan etujalkojaan ja lepuuttaa takajalkoja vesityön rasituksilta. Eteneminen onnistuu ilman noutoesinettä tälläkin tekniikalla jotenkin, mutta iso dami suussa tekee hommasta suorastaan surkuhupaisan näköistä pärskintää. Eilen asia korjaantui ainakin piirun verran parempaan suuntaan, kun Ruuti suoritti onnistuneen vesinoudon ensin isolla damilla ja sitten vielä sorsalla.

Pupujälkeä Ruuti on kokeillut lyhyillä matkoilla pari kertaa, ja eilen teimme kanilla muistinoudon joka päättyi vauhdikkaaseen palautukseen hyvällä otteella, joskin ylösottoa kanilla neiti mietiskeli hetken aikaa. Kokonaisuutena olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että vielä ennen järvien jäätymistä pääsemme taippareissakin starttaamaan.