Mejätreeni nro1

Otin tänään jäljentekovälineet töihin mukaan, ja iltapäivällä kotiin palatessani pysähdyin metsätien varteen tekemään Ruutille ensimmäisen harjoitusjäljen. Jäljestä tuli loivan kaaren muotoinen, ja noin sata metriä pitkä. Maasto oli harvaa kuusikkoa. Kävin itse kuntorasteilla suunnistustaitoani ylläpitämässä, ja sitten illalla saunan jälkeen pakkasin Ruutin autoon ja lähdin kokeilemaan jäljestämistä. Ruuti sai tyytyä Oton jälkivaljaisiin, jotka kyllä istuivat ihan mukavasti sillekin. Jälki oli ennen suoritustamme ehtinyt vanhentua vain nelisen tuntia, mikä ei ehkä ole kovin ihanteellinen aika ensimmäisellekään jäljelle. Ruuti tutki alkumakauksen huolella ja lähti ilman kehoituksia jäljelle. Muutaman metrin edettyään se alkoi näyttää epävarmalta ja pyörähti pari pientä lenkkiä jäljen molemmilla puolilla. Työskentely jatkui kuitenkin itsenäisesti, ja Ruuti pysyi koko ajan niin lähellä jälkeä, että sain kerättyä matkalla talteen kaikki merkintään käyttämäni pyykkipojat. Ruutikin vaikutti olevan ilmavainuinen jäljestäjä, joten kulku aaltoili jäljen puolelta toiselle. Vauhtia ei ollut liikaa, vaan etenimme mukavan rauhallista vauhtia kaadolla odotelleelle ruokakupille asti. Yleensä Ruuti hotkaisee illan liha-ateriansa parilla suupalalla, mutta nyt se nuoleskeli ruokaa pitkään epäluuloisen näköisenä ennen kuin uskalsi syödä sen. Tästä on hyvä jatkaa treenejä, ensi kerralla jälki saa lisää ikää ja pituutta sekä yhden kulmauksen matkan varrelle.